Epämukavuusalueelta kasvu — miksi haasteiden kohtaaminen kehittää

Ihminen pyrkii luonnostaan kohti turvallisuutta ja tuttua. Tämä on evoluution kannalta järkevää — tunnettu ympäristö on ennustettava ja turvallinen. Mutta juuri tässä piilee myös rajoitus. Kun pysyy aina mukavuusalueella, kehitys pysähtyy ja elämä alkaa tuntua paikallaan polkemiselta.

Kasvu tapahtuu niissä hetkissä, jolloin vastassa on jotain uutta, haastavaa tai jopa pelottavaa. Epämukavuus ei ole merkki siitä, että jokin on pielessä — se on merkki siitä, että ollaan oppimisen äärellä.

Mukavuusalue on näkymätön häkki

Mukavuusalue on psykologinen tila, jossa kaikki on hallinnassa ja tuttua. Siellä stressi on matalalla ja suoriutuminen rutiininomaista. Tämä tila on tärkeä palautumiselle, mutta jos siellä viettää kaiken aikansa, taidot eivät kehity eikä uusia kokemuksia synny.

Ongelma on, että mukavuusalue kapenee ajan myötä, ellei sitä tietoisesti venytä. Asiat jotka ennen tuntuivat normaaleilta alkavat tuntua vaikeilta, koska sietokyky epävarmuutta kohtaan heikkenee käytön puutteessa. Tämä on syy siihen, miksi pitkään samassa rutiinissa pysyminen voi tehdä pienistäkin muutoksista pelottavia.

Sopiva haaste synnyttää flow-tilan

Kasvu ei vaadi kärsimystä tai ylivoimaisten esteiden voittamista. Paras kehitys tapahtuu niin kutsutulla kasvualueella, jossa haaste on riittävä muttei ylivoimainen. Tämä on myös alue, jossa flow-kokemukset syntyvät — taidot ja vaatimukset kohtaavat tavalla, joka vie mukanaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa haasteiden portaittaista kasvattamista. Jos tavoitteena on esimerkiksi julkinen puhuminen, ensimmäinen askel ei ole sadalle hengelle pitäminen vaan ajatuksen jakaminen pienessä ryhmässä. Seuraavaksi voi kokeilla lyhyttä esitystä tutuille, sitten suuremmalle yleisölle. Jokainen askel rakentuu edellisen varaan.

Epäonnistuminen on osa prosessia

Haasteiden kohtaamiseen kuuluu väistämättä epäonnistumisia, ja se on täysin normaalia. Epäonnistumisen pelko on usein suurempi este kuin itse epäonnistuminen. Todellisuudessa suurin osa pelkäämistämme seurauksista ei koskaan toteudu, ja nekin jotka toteutuvat ovat harvoin niin vakavia kuin etukäteen kuvittelimme.

Jokainen epäonnistuminen sisältää tietoa siitä, mikä ei toimi, ja tämä tieto on arvokasta. Kun suhtautuminen virheisiin muuttuu rangaistuksesta oppimismahdollisuudeksi, kynnys kokeilla uutta laskee merkittävästi.

Suomen Psykologiliiton mukaan resilienssi eli psyykkinen palautumiskyky on yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin suojatekijöistä. Resilienssitutkimus osoittaa, että ihmiset jotka ovat kohdanneet kohtuullisesti vastoinkäymisiä ovat yleensä psyykkisesti vahvempia kuin ne, joiden elämä on sujunut ilman suurempia haasteita. Vastustuskyky rakentuu koettelemusten kautta.

Käytännön tapoja haastaa itseään

Arkipäiväiset haasteet ovat tehokkaimpia, koska ne toistuvat usein. Kokeile vaihtaa päivittäistä rutiinia: kulje eri reittiä töihin, tilaa ravintolassa jotain mitä et ole ennen maistanut, aloita keskustelu tuntemattoman kanssa.

Suurempia haasteita voi asettaa suunnitelmallisesti. Ilmoittaudu kurssille aiheesta josta et tiedä mitään. Ota vastaan työprojekti, joka tuntuu hieman liian vaativalta. Aloita harrastus jossa olet täydellinen aloittelija.

Oleellista on tietoinen päätös astua mukavuusalueen ulkopuolelle — ei satunnainen ajautuminen vaan valinta. Kun haaste on itse valittu, se tuntuu hallittavalta vaikka olisi epämukava. Ja jokainen voitettu haaste laajentaa käsitystä siitä, mihin kykenee.

Kasvu ei tapahdu silloin kun kaikki on helppoa. Se tapahtuu juuri niissä hetkissä, jolloin olisi helpompi perääntyä mutta päättää silti jatkaa.